|
_
"Vaikka noutajaa ei tarvitsisikaan metsästyskaveriksi, saa omistaja varautua ainakin kahteen ominaisuuteen, jotka juontavat juurensa rodun alkuperästä: koira haluaa kantaa esineitä suussaan, ja se rakastaa vettä. Se yrittää ulkoillessa kerätä suuhunsa tienpientareilta niin kepit, roskat kuin kuolleet linnutkin. Löytäessään rapaojan se sujahtaa sinne kahlaamaan. Parempien uimapaikkojen puuttuessa kelpaavat makuupaikoiksi sadevesilätäköt. Kotona koira esittelee yhtä tyytyväisenä omia lelujaan kuin likavaatekorista haettuja sukkia..." HETI ry, Koiranhankintaopas |
_
"Kultainennoutaja on sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti erittäin suosittu rotu. Suomessa rodun suosio kasvoi räjähdysmäisesti 80-luvun lopulla ja se oli edelleen vuonna 2010 neljänneksi suosituin rotu, vaikka rekisteröintimäärät ovatkin pudonneet huippuvuosista n. 1400 rekisteröintiin vuodessa.
Kultainennoutaja on keskikokoinen, älykäs, miellyttämisenhaluinen ja toiminnanhaluinen koira. Alun perin se on jalostettu metsästyskoiraksi eli ammutun pienriistan noutajaksi. Kultaisen rodunomaiset ominaisuudet tekevät siitä hyvän harrastuskoiran moniin eri lajeihin. Kultainen ei ole pelkkä seurakoira, vaan se kaipaa paljon liikuntaa sekä ohjattua toimintaa.
Kuten kaikilla roduilla myös kultaisilla esiintyy joukko periytyviä vikoja ja sairauksia. Koiran normaaliin elämään perheenjäsenenä useimmat näistä virheistä eivät vaikuta. Lisätietoja erilaisista sairauksista ja niiden vaikutuksesta rotuun saat näiltä sivuilta sekä kasvattajilta. Kultaisennoutajan kokonaisvaltainen terveys on edellytys rodun suosiolle niin harrastus- kuin perhekoiranakin. "
GOLDEN RING ry Kultaistennoutajien rotujärjestö
"Kultainennoutaja on sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti erittäin suosittu rotu. Suomessa rodun suosio kasvoi räjähdysmäisesti 80-luvun lopulla ja se oli edelleen vuonna 2010 neljänneksi suosituin rotu, vaikka rekisteröintimäärät ovatkin pudonneet huippuvuosista n. 1400 rekisteröintiin vuodessa.
Kultainennoutaja on keskikokoinen, älykäs, miellyttämisenhaluinen ja toiminnanhaluinen koira. Alun perin se on jalostettu metsästyskoiraksi eli ammutun pienriistan noutajaksi. Kultaisen rodunomaiset ominaisuudet tekevät siitä hyvän harrastuskoiran moniin eri lajeihin. Kultainen ei ole pelkkä seurakoira, vaan se kaipaa paljon liikuntaa sekä ohjattua toimintaa.
Kuten kaikilla roduilla myös kultaisilla esiintyy joukko periytyviä vikoja ja sairauksia. Koiran normaaliin elämään perheenjäsenenä useimmat näistä virheistä eivät vaikuta. Lisätietoja erilaisista sairauksista ja niiden vaikutuksesta rotuun saat näiltä sivuilta sekä kasvattajilta. Kultaisennoutajan kokonaisvaltainen terveys on edellytys rodun suosiolle niin harrastus- kuin perhekoiranakin. "
GOLDEN RING ry Kultaistennoutajien rotujärjestö
Itselleni kultainennoutaja on ennen kaikkea "kultainen" luonteeltaan. Rodunomainen kultainennoutaja on hyväntahtoinen, ystävällinen ja luottavainen. Kultaisennoutajan maine 'kilttinä' on usein myös 'ei-koiraihmisten' mielessä. Kiltteys ei kuitenkaan tarkoita rauhallisuutta tai syntymistä "tottelevaisena" vaan on ennemminkin sisäänrakentuneena "asenteena". Kultainennoutaja on vilkas, toiminnanhaluinen ja vaatii peruskoulutuksen lisäksi sopivaa ohjattua toimintaa ja monipuolisena rotuna sopii mainiosti lukemattomiin koiraharrastuslajeihin. Kultainen sopii hyvin monenlaisiin elämäntilanteisiin, on erittäin sopeutuvainen, sopii myös 'perhekoiraksi', laumakoiraksikin ja on yksi helpoimmista roduista kouluttaa.
Terveys on elämänlaatua ja elinvoimaa. Kultaisillanoutajillakin on lukuisia sairauksia joita on jalostuksessa pyrittävä vältettämään. Terveys on myös elinvoimaa, kykyä sukupolvi toisensa jälkeen lisääntyä normaalisti, synnyttää ja hoivata pentuja. Jalostukseen ei sairasta koiraa tule käyttää.
Rodunomaiset taipumukset kultaisellanoutajalla juontavat juurensa sen historiasta ja ovat osaltaan tehneet kultaisestanoutajasta sellaisen minkälaisena sen tunnemme: mukautuvaisena, älykkäänä ja luontaisen työskentelykyvyn omaavana.
Kultaisennoutajan rotumääritelmä ssä on kasvattajalle tavoitetta ja rajoja rodunomaiselle terveelle rakenteelle.
Jokin erityispiirre mielestäni kultaisessanoutajassa on, verrattuna muihin noutajiin. Itse koen sen erityisenä tunteena siitä että teemme asioita -yhdessä-, ei pelkästään niin että koira tekisi vain siksi koska se on työnarkomaani ja pitäisi tekemisestä sinänsä. Tämä yhdessätekemisen tunne on jotain sellaista jota on vaikea selittää mutta on iso asia mikä kultaisessanoutajassa minua viehättää. Yhteistyöhalu, miellyttämisenhalu. Sama aaltopituus löytyy parhaimmillaan hyvin helposti :)
Terveys on elämänlaatua ja elinvoimaa. Kultaisillanoutajillakin on lukuisia sairauksia joita on jalostuksessa pyrittävä vältettämään. Terveys on myös elinvoimaa, kykyä sukupolvi toisensa jälkeen lisääntyä normaalisti, synnyttää ja hoivata pentuja. Jalostukseen ei sairasta koiraa tule käyttää.
Rodunomaiset taipumukset kultaisellanoutajalla juontavat juurensa sen historiasta ja ovat osaltaan tehneet kultaisestanoutajasta sellaisen minkälaisena sen tunnemme: mukautuvaisena, älykkäänä ja luontaisen työskentelykyvyn omaavana.
Kultaisennoutajan rotumääritelmä ssä on kasvattajalle tavoitetta ja rajoja rodunomaiselle terveelle rakenteelle.
Jokin erityispiirre mielestäni kultaisessanoutajassa on, verrattuna muihin noutajiin. Itse koen sen erityisenä tunteena siitä että teemme asioita -yhdessä-, ei pelkästään niin että koira tekisi vain siksi koska se on työnarkomaani ja pitäisi tekemisestä sinänsä. Tämä yhdessätekemisen tunne on jotain sellaista jota on vaikea selittää mutta on iso asia mikä kultaisessanoutajassa minua viehättää. Yhteistyöhalu, miellyttämisenhalu. Sama aaltopituus löytyy parhaimmillaan hyvin helposti :)
Ensimmäinen kultaiseni
Fi Ch Fi Tva Se Tva Lilldale's Golden Fashion, "Ida", saapui meille joulukuussa -99 ja on syy siihen miksi jäin koukkuun tähän rotuun. Kevensin pitkiä päiviä opiskelun keikkatöiden ja kotiasioiden parista käymällä Idan kanssa pentukursseilla ja harjoittelemassa tokoa. Idan ollessa vuoden ikäinen olimme suorittaneet noutajien taipumuskokeen, siirtyneet tokon avoimeen luokkaan ja käyneet ensimmäisissä näyttelyissä, noutajien kesäleireillä ja saaneet armottoman pureman koiraharrastusten pariin. Opintojen loppusuora tuntui kummallisesti siirtyvän aina kauemmas harrastuksen tieltä... Ida oli luonteeltaan 'kuin ajatus'. 'Maailman helpoin koira' joka sopi täydellisesti elämäntilanteeseemme. Oli kuin kotonaan aina ja kaikkialla. Sopeutui keskelle kaaosta hälisevän ihmispaljouden ja koirien sekaan yhtä hyvin kuin intensiivisille kisakentille tai mökin rannalle paistattelemaan. 'Lehmän hermot' oli Idan vahvin ominaisuus, seinät sai kaatua päälle mutta Idaa se ei hetkauttanut. Paukkuaran pitkäturkkisen paimenkoiran jälkeen kaikki tuntui kultaisessanoutajassa luksukselta ;) Naapurusto antoi Idalle nimen 'perhepäivähoitaja' sillä Ida kutsuttiin aina apuun kun uudet pennut piti tutustuttaa aikuiseen vieraaseen koiraan tai lasten piti saada taputella ja harjata. Käytettiinpä Idaa apuna paukkuihin totuttamiseenkin kun naapuruston uudet pennut laitettiin Idan kainaloon uudeksi vuodeksi. Itse 'rentouduin' Idan kanssa treenikentillä, päädyimme lähinnä elämäntilanteen takia tokon pariin: sitä kun voi harjoitella missä ja milloin vain. Saavutimme nopeasti ykkösiä ja erilaisia kiertopalkintoja matkalla erikoisvoittajaluokkaan. Sinne päästyämme oli jo selvää että aina uudet haasteet pitää treenimotivation korkealla ja niimpä tavoittelimme samantien maajoukkueeseenkin pääsyä. Keväällä -03 muutkin tavoiteet täyttyi kun vietimme (vihdoin) valmistujaisiani ja seuraavalla viikolla matkustimme Saksaan tokon MM kisoihin edustamaan Suomea. |
Mm viikon reissun järjestäminen harrastuksen parissa ei toki ollut vain 'helppo nakki', eivätkä nartun juoksut siihen aikaan toivottavia kesken kisojen joten moni asia osui myös kohdalleen tuona vuonna. Sen jälkeen alkoikin rodunomaisemmat lajit kiinnostamaan enemmän ja kokeilimme noutajien metsästyskokeita. Idalla tuntui haku olevan hieman 'hakusessa', osin kokemattomuutta ja osin ohjaajan laiskuutta mutta alokasluokasta selviää perustaipumuksilla ja tottelevaisuudella.
Uuden koiran hankinta ja Idan päästäminen välillä vapaammalle varsin aktiivisista kisavuosista alkoi tuntua ajankohtaiselta. Vuosien jahkailun jälkeen päätin sittenkin ottaa riskin ja astuttaa Idan ja jättää siitä pennun kotiin kasvamaan.
Idan pentujen jälkeen terävin kisakipinä ja sitä kautta motivaatio oli itseltäni hiipunut ja kiinnostus alkoi kohdistua enemmänkin muiden koirien ja ohjaajien eteenpäin motivointiin. Sille tielle päädyin vuosiksi enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Syrjähyppy käyttölinjaisen labbiksen kanssa antoi myös toisenlaisia näkökulmia noutajaharrastuksen parissa. Elämässä on myös muutakin kuin koiria ja välillä on pakostakin joutunut ottamaan etäisyyttä koiramaailmasta nähdäkseen lähelle :)
Vielä toinen pentue tehtiin omiin tarpeisiin mutta kolmannen kohdalla alkoi jo näkyä merkkejä siitä että tarpeet ja odotukset pentujen kotien valinnassa alkavat mennä omien tarpeiden edelle. Rodun erityispiirteet vs omat mieltymykset, tyypillinen luonne, terveys ja rodun tuntemus kiinnostavat aina vain enemmän.
Tällä tiellä ollaan ja kaikenlainen jakaminen samoissa tilanteissa pähkäilevien kanssa on enemmän kun tervetullutta :)
Uuden koiran hankinta ja Idan päästäminen välillä vapaammalle varsin aktiivisista kisavuosista alkoi tuntua ajankohtaiselta. Vuosien jahkailun jälkeen päätin sittenkin ottaa riskin ja astuttaa Idan ja jättää siitä pennun kotiin kasvamaan.
Idan pentujen jälkeen terävin kisakipinä ja sitä kautta motivaatio oli itseltäni hiipunut ja kiinnostus alkoi kohdistua enemmänkin muiden koirien ja ohjaajien eteenpäin motivointiin. Sille tielle päädyin vuosiksi enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Syrjähyppy käyttölinjaisen labbiksen kanssa antoi myös toisenlaisia näkökulmia noutajaharrastuksen parissa. Elämässä on myös muutakin kuin koiria ja välillä on pakostakin joutunut ottamaan etäisyyttä koiramaailmasta nähdäkseen lähelle :)
Vielä toinen pentue tehtiin omiin tarpeisiin mutta kolmannen kohdalla alkoi jo näkyä merkkejä siitä että tarpeet ja odotukset pentujen kotien valinnassa alkavat mennä omien tarpeiden edelle. Rodun erityispiirteet vs omat mieltymykset, tyypillinen luonne, terveys ja rodun tuntemus kiinnostavat aina vain enemmän.
Tällä tiellä ollaan ja kaikenlainen jakaminen samoissa tilanteissa pähkäilevien kanssa on enemmän kun tervetullutta :)